Nuotio & Soininen: Nainen parvekkeella

Maalaustelineellä on kuva, joka esittää ihan selvästi rouvaa. Rouva nojaa maalauksessa parvekkeen kaiteeseen, katselee olkapäänsä yli alas kadulle. Hän on paljain päin, hiukset kehystävät kauniisti siroja kasvoja. Pöydällä on kukkia ja sanomalehti. Päivänvarjonsa rouva on laskenut pöydän vieressä olevalle jakkaralle. Hänellä on yksi niistä kauniista kävelypuvuistaan, kauniin persikanvärinen. (Pariisi 1883) Nuotio& Soininen 2017, 105.

Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen dekkari kiertyy Albert Edelfeltin maalauksen Nainen parvekkeella (1884) ympärille. Maalaus on myyty huutokaupassa kovalla hinnalla tuntemattomalle ostajalle. Berliinissä asuva dokumenttiohjaaja Salome Virta saa saksalaiselta tuottajalta toimeksiannoksi etsiä taulun luonnokset, jotka paljastavat uusia tietoja taulun taustoista ja taiteilijan yksityiselämästä. Salomella on myös omat intressinsä jäljittää luonnoksia Pariisissa, jossa hänen biologinen äitinsä on kuollut epäselvissä olosuhteissa. Etsintään liittyvät muun muassa Ruissalossa kesäisin asuva vanhempi herrasmies ja tämän Ranskassa asuva hurvitteleva poika sekä mustasukkainen italialainen nainen.
Kahvi ja kirja.

Dekkari on kirjemuotoinen. Salome ja maalauksen omistaja käyvät kautta kirjan intensiivistä sähköpostikirjeenvaihtoa keskenään ensin luonnoksista ja lopulta myös elämästään. Tapahtumat ajoittuvat kahteen aikatasoon. Salome valmistelee dokumenttiaan vuonna 2015 Pariisissa. Toinen aikataso on maalauksen syntymäajankohta, Pariisi vuonna 1883.

Kirjassa on jotain hyvin viehättävää. Kutsuisin sitä kulttuuridekkariksi aiheen kulttuurihistoriallisen otteen vuoksi. Kirjan alussa tekijät kiittävät taidehistorioitsija, kirjailija Anna Kortelaista inspiraatiosta ja kannustuksesta. Kortelainen on tunnettu Edelfelt asiantuntija, joka on kirjoittanut tätäkin kirjaa innoittaneen kirjan Virginie Edelfeltin rakastajattaresta.

Kirjemuoto tekee kirjasta hieman lapsellisen ja toisaalta veijarimaisen. Kuka hullu kirjoittaisi näin järjettömän pitkiä sähköposteja enää nykyaikana? Ehkä vielä sähköpostin alkuaikoina ihmiset kirjoittivat kirjeen kaltaisia pitkiä sähköpostiviestejä toisilleen, mutta tuskin kukaan näin toimisi enää todellisuudessa vuonna 2015. Näin pitkien sähköpostien kirjoittaminen veisi päivästä jo muutamankin arvokkaan työtunnin. Toisaalta kirjemuoto rinnastuu hauskalla tavalla Edelfeltin kirjeenvaihtoon äitinsä kanssa, mihin kirjassa myös viitataan. Anna Kortelainen toimitti massiivisen kirjeenvaihdon kirjaksi vuonna 2001. Kirjeet on suomentanut Sirpa Kähkönen. Sattumalta tuokin painava opus on ollut vuosia kirjahyllyssäni.

Painavaa kirjeenvaihtoa

Luettuani kirjan luin hieman kirjoitusprosessin taustoista. Kirjailijat Nuotio ja Soininen ovat myös käyneet keskenään sähköpostikirjeenvaihtoa, tekstailleet ja käyttäneet Skypeä kirjahankkeen aikana. Kirjemuoto lienee ollut näin luonteva ratkaisu heille myös kirjan rakenteeksi.

Nainen parvekkeella 

aloitti Nuotion ja Soinisen tunnettujen taideteosten ympärille rakentuvan dekkarisarjan, jonka päähenkilönä on Salome Virta. Seuraava kirja on nimeltään Sakset tyynyn alla (2018). Taidan etsiä sen käsiini jonkin toisen sateisen sunnuntain iloksi. Kirja sopii hyvin niille, jotka ovat kyllästyneet järjettömän verisiin rikosromaaneihin ja viihtyvät paremmin menneisyyden mysteerien ja taiteen parissa. Kirja on erinomaisesti kirjoitettu, ja siinä yhdistyy molempien kirjoittajien ammattitaito lukijaa viihdyttävällä tavalla.

Luettu kirja
Pokkarin olen ostanut kirjakaupasta.
Eppu Nuotio & Pirkko Soininen: Nainen parvekkeella. 1. taskukirjapainos. Bazar, 2017 (2016).

Kommentit